Teksti: Emmi Myöhänen
Hengittäminen on sekä tahdonalaista että tahdosta riippumatonta toimintaa. Tahdonalaisena toimintana hengitys on reitti kehoomme ja mieleemme: sitä säätelemällä ja harmonisoimalla mieli ja kroppa on mahdollista saada esimerkiksi stressaantuneesta tilasta takaisin tasapainoon. [1] Tähän yksinkertaiseen mutta sitäkin tärkeämpään oivallukseen kiteytyy minun motivaationi niin joogaan kuin Heartful-joogaohjaajakoulutukseenkin.
Joogassa minua kiehtovat sen monet mahdollisuudet mielen ja kehon välillä. Useita liikuntamuotoja kokeilleena on jooga toistaiseksi ainoa, joka on kyennyt tarjoamaan jotain äärettömän monipuolista mutta samalla tasapainottavaa hyvinvointia arkeeni. Se on tukipilari hektisen arjen ja työelämän keskellä. Toisaalta se voi olla pääsääntöinen harjoitusmuoto ja toisaalta muuta urheilua tukevaa liikuntaa ja huoltoa.
Joogaohjaajakoulutus tuntui oikealta keinolta syventää mielen ja kehon välisen yhteyden ymmärtämistä sekä omaa harjoitustani ja hyvinvointiani. Koulutuksen päässä siintää mahdollisuus tarjota tätä samaa myös muille.
Ennen koulutukseen hakeutumista tutustuin useisiin tarjolla oleviin joogaohjaajakoulutuksiin. Mikään kuvaus koulutuksesta ei herättänyt yhtä positiivisia ja lämpimiä tunteita kuin Heartful-joogaohjaajakoulutus. Koen, että suorittamisyhteiskunnan keskellä nimenomaan lempeydelle on suuri tarve. Tästä kertovat lukuisat lisääntyneet luonto- ja hyvinvointipalvelut sekä kehopositiivisuuden kampanjat. Myös harjoituksen yksilöllisyyden huomioiminen on minulle tärkeää: tulemme kaikki eri lähtökohdista, eri geeneillä, taustoilla ja elämäntilanteilla. Nämä tekijät määrittelevät päivittäin tarpeitamme mielestäni enemmän kuin aina haluaisimme myöntää. Joogalla ja joogaohjaajilla on mahdollisuus vastata näihin tarpeisiin.
Nyt käynnissä oleva oman harjoituksen vaihe on mahdollistanut harjoituksen syventämisen ja tarkastelun uusin ja avoimin silmin. Valmennustehtäviä on ollut välillä jopa haastavakin tehdä niiden syväluotaavan luonteen vuoksi. Erityisesti olen pitänyt niin sanotun harjoituspäiväkirjan pitämisestä. Olenkin pyrkinyt olemaan itselleni brutaalin rehellinen niin hyvässä kuin pahassa valmennustehtävien sisällön kanssa. Työtä ei kuitenkaan ole onneksi ollut liikaa, vaan mielestäni sopivasti herättelemään omaa pohdintaa jättäen tilaa oman ajatuksen kehittymiselle.
Välillä mietin päivittäin, miten jännältä tuntuu jo koulutuksen tässä vaiheessa. Ilman yhtäkään lähiopetustuntia tuntuu, että olen astunut hyvin vaiheikkaalle matkalle, joka toisaalta on samalla se päämäärä: anna matkan kuljettaa ja luota siihen.
Nautin nykyisestä tilanteesta, omasta harjoituksesta ja sen tarkastelemisesta, mutta toisaalta odotan jo innoissani maaliskuussa alkavia lähiopetusjaksoja ja niiden tarjontaa. Minulla ei ole erityisiä odotuksia tuleville koulutusjaksoille, sillä olen huomannut, että ne kaikista odotetuimmat asiat saattavat usein tuottaa pettymyksiä siinä missä odottamattomimmat tapahtumat tuntuvat rakentavan täysin uusia yhteyksiä ajatteluun ja jäsentävän jo opittua uudella tavalla. On hienoa päästä mahtavien kouluttajien oppiin ja toivon, että saan matkan varrella esittää paljon mieleeni herääviä kysymyksiä eri alojen ammattilaisille.
Keep calm and inhale – exhale.
♡
Kirjoittaja on syyskuussa Heartful-joogaohjaajakoulutuksen oman harjoittelun vaiheessa aloittanut kolmekymppinen kokopäivätyöläinen ja oman elämän tasapainon etsijä.
♡
Haku toukokuussa 2020 alkavaan Heartful Yoga-opettajakoulutukseen on nyt auki.
[1] Van der Kolk, Bessel: The Body Keeps the Score, 2014, Penguin Books LTD